Pirjo Kettu
Tänä kesänä sain ajaa Alpeilla. Alppiteitä ylöspäin kiivetessä tuntuu jollakin lailla samanlaiselta kuin elämässä. Siinäkin on paljon sellaisia tärkeitä kohtia, joissa ei voikaan mennä täysillä eteenpäin. Vaikka kuinka haluasi ottaa ison vaihteen ja mennä reippaasti eteenpäin, pitää vaihtaa kolmoselle tai jopa kakkoselle. Jos on oikein hankala, haastavan tiukka ylöspäin menevä neulansilmämutka, pitää valita ykkönen. Vaikka motoristeilla on tapana moikata vastaantulevia motoristeja, se ei Alpeilla ajaessa aina onnistu. Ajaminen vaatii sen verran keskittymistä, ettei voi yhtä aikaa moikata jokaista vastaantulevaa. Kun tie on kapea ja täynnä tiukkoja kurveja, kaikki mielenkiinto pitää kohdistaa ajamiseen. Vaikka ylhäällä vuorilla näkee hienoja lumihuippuisia Alppeja, niitä ei voi koko ajan katsella. Pitää keskittyä pysymään omalla kapeahkolla kaistalla ja edetä sopivaa vauhtia.
Näin se taitaa olla muussakin elämässä. Jos katsomme koko ajan sivulle, mitä muut tekevät, emme keskity omaan ajamiseen ja elämään. Tehtävämme on huolehtia omasta paikasta ja suunnasta. On tärkeää, että huolehdin siitä, että pysyn omalla kaistallani ja kuljen tietä, joka on minulle osoitettu. Kuljen Jumalan varassa ja hänen ohjauksessaan. Tehtävämme ei ole tehdä samaa kuin muut. Jokaisella on oma paikkansa.
On tärkeää kysyä itseltään, mihin olen nyt menossa. Mikä on elämässäni nyt tärkeää, ja millainen on tärkeysjärjestys? Tärkeimpiä asioita ovat ensinnäkin suhteeni Jumalaan. Hän on turvakallio, joka pysyy. Hän on se, jonka varaan voin rakentaa koko elämäni. Jumalasuhteen jälkeen merkittäviä ovat ihmiset, joihin minulla on kiintymyssuhde, kuten puoliso, lapset, lähiomaiset ja muutama lähin ystävä. Heistä ja heidän hyvinvoinnistaan olen ensisijaisesti vastuussa. Sitten tärkeysjärjestyksessä tulee seurakuntayhteys. Sen jälkeen joudunkin miettimään, onko pääpaino työssä vai opiskelussa — vai vapaaehtoistehtävissä. Vastuutehtäviä voi olla muussa arkisessa elämässä sekä omassa seurakunnassa, ja vaikka kristillisessä motoristikerhossa, Gospel Ridersissa. Pitää miettiä, mikä juuri tällä hetkellä on tärkeää minun elämässäni.
Jos poukkoilemme monenlaisissa tehtävissä, ne voivat olla yksi tekijä, joka uuvuttaa meitä. Voimme kadottaa sen, mikä on juuri nyt minulle tärkeää. On osattava valita oikea tie ja kuultava kutsumus, mikä on minulle tärkeää juuri nyt alkavassa syksyssä ja tulevassa talvikaudessa. Näin sanoo Herra: – – Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa. – – Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan (Jer 6:16a).