Kehitys kehittyy -sanonnalla halutaan kertoa, kuinka kaikki maailmassa edistyy jatkuvasti. Muutosta tapahtuu kaikilla elämänaloilla, joskus hyvään, joskus valitettavasti huonoon suuntaan.

Olemme saaneet ihastella Patrik Laineen ja Lauri Markkasen hämmästyttävää kehitystä. Molemmat ovat edenneet urheilulajiensa ehdottomaan eliittiin maailmassa. Sellainen kehitys ei ole ollut sattumaa. Vaikka he ovat erittäin lahjakkaita, se ei yksin riitä. Taustalla on suuri intohimo omaan lajiin sekä ääretön määrä harjoitusta. Tuhansia laukauksia kohti maalia ja heittoja kohti koria. Penkkiurheilijan on vaikea ymmärtää, miten se on edes mahdollista. Edelleen kuitenkin sanotaan, että heillä on varaa kehittyä vielä paljon paremmiksi pelaajiksi.

Meille motoristeille tärkeää on ajotaito ja sen kehittyminen. Emme voi koskaan olla liian varmoja ja täysin oppineita. Jos tunnemme niin, olemme vaarassa. Voimme kehittää ajotaitoa ennakoivan ajon kursseilla. Myös kertyneet kilometrit ja jokainen ajokausi kehittävät ajotaitoa. Toisaalta ne eivät välttämättä kerro siitä kovin paljon.

Temppuvideoita katseltuani olen hämmästellyt sitä uskomatonta pyörän hallintaa ja taitoa, suoranaista akrobatiaa. Sekin taito on äärimmäisen harjoittelun ja lukemattomien toistojen tulosta. Ei siis kannata kokeilla samaa kotona eikä yleisillä teillä.

Ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarinen oli äärettömän taitava kuljettaja. Suurena lahjakkuutena ja tinkimättömänä harjoittelija hän halusi kehittyä ja kehittää lajiaan. Hänen uhkarohkea roikotustekniikkansa, jolla voidaan viedä pyörä mutkiin suuremmalla nopeudella, on edelleen käytössä.

Entä hengellinen kehitys; olenko kehittynyt ja kasvanut siinä? Haluanko sitä? Olenko kehityskelpoinen, vai tuntuuko siltä, että edellytykseni ovat menneet? Olenko peräti taantunut? Uskon että nämä kysymykset ovat aiheellisia, ja niitä on syytä joskus kysyä rehellisesti itseltään.

Kun Paavali opasti Timoteusta kehityksen tielle, hän puhui urheilutermein. ”Harjoita itseäsi jumalanpelkoon – – ole uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Pidä huolta lukemisesta, kehottamisesta ja opettamisesta” (1. Tim. 4:7, 12–13).

Herran tarkoitus on kehittää ja kasvattaa meitä kuvansa kaltaisuuteen siitä huolimatta että, olemme oman taustamme ja aikamme lapsia. Meillä on ominaispiirteemme ja luonteemme sekä vahvuutemme ja heikkoutemme.

Taipumuksemme ja tapamme voivat olla joskus tosi lujassa, muuttuminen ei ole helppoa. Kuitenkin tiukka harjoittelu palkitaan tässäkin lajissa. Jos asenteemme on oikea ja haluamme kehittyä, Herra on kanssamme ja auttaa. Hän on paras valmentaja.

Ihmissuhteet ja kohtaamiset ovat hyviä treenipaikkoja. Näin oli opetuslastenkin elämässä. Kerran he uskoivat Jumalan tahdoksi toivottaa samarialaiselle kylälle tuhoa ja tulta taivaasta. He olivat oman, vanhan luontonsa vallassa, mutta erehtyivät ajattelemaan sen olevan Jumalan tahto. Jeesus joutui nuhtelemaan heitä: ”Te ette tiedä, minkä hengen omia te olette” (Luuk. 9:55). He eivät tiedostaneet, kuinka laupiaita ja armahtavaisia heidän tulisi olla Herran opetuslapsina.

Mekin voimme unohtaa kärsivällisyyden, ystävällisyyden ja itsehillinnän. On helppo noudattaa vanhaa mallia; ärähtää tiukan paikan tullen ja olla sama hermokimppu kuin ennenkin. Tai sitten voimme päättää muuttua Herran avulla.

Pietari muistuttaa kahdesta kehityksen lähtökohdasta: Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa (2. Piet. 3:18). Ensin armo, jonka saamme omistaa ja josta saamme elää. Toiseksi, saamme oppia tuntemaan armahtajaamme Jeesusta yhä paremmin. Hänen Sanansa ja opetuksessa ovat kuin lampun valo, joka johdattaa meitä tässä pimenevässä ajassa ja auttaa tuntemaan häntä ja kasvamaan hänessä.

Arto Koivukoski